Täällä taas!

Aivan, kuten huolestunut kommentoija tuossa jo antoi ilmi, edellisestä päivityksestä on jo aikaa.

Mitä tässä välissä on siis tapahtunut?
.
.
.

Ei mitään. Yksi yhden illan juttu, joka selkeytti kovasti toki maailmankuvaani, mutta muuten hiljaista on ollut kuin jäidenpolttolaitoksella.

Tänään kuitenkin koin valaistumisen hetken, joka tietenkin täytyy jakaa blogini uskollisen lukijan (ei teitä yhtä enempää voi olla) kanssa. Nimittäin mihin miehiä tarvitaan?

Valaistuminen tuli, kun raahasin 30 kg:n laatikkokasaa (yksi (1) metri x metri laatikko ja yksi (1) 30 cm x 30 cm laatikko) ylämäkeen. HAH. Ei tarvittu miehiä!

Sen jälkeen vielä kokosin laatikon sisällön (joka monimutkaisuudessaan löi pahaiset ruotsalaisen huonekaluhallin sudoku-palapelit laudalta leikiten) ihan yksin ilman porakonetta, niin olin täysin varma asiasta. Ei niitä suoranaisesti tarvitse yhtään mihinkään.

Jaha, takarivistä heitetään argumentteja? Seksi? Hoituu apuvälineillä tai kuulemma jo naisten keskenkin ihan hyvin. Jaa lisääntyminen? No mielestäni lisääntyminen ei kuulu välttämättömiin tarpeisiin, mutta jos sitä haluaa harrastaa niin klinikoitahan on. Tai voi ottaa sen miehen.

En nyt tässä kuitenkaan ala vyöttämään telaketjuja ylleni tai polttamaan ihania pilkullisia rintaliivejäni, koska miehethän ovat varsin kivoja. Tämän oivalluksen tarkoituksena on vain painottaa sitä, että jos joku nainen vinkuu ja uikuttaa, että hän "tarvitsee" miehen, niin häntä saa aivan vapaasti lyödä tiedon avokämmenellä takaraivoon. Sen sijaan pitäisi sanoa, että elämässäni on tilaa miehelle, ja olisihan sellainen kiva. Mutta. Ilmankin pärjää.